Jokainen lapsi saa harrastaa omana itsenään ja matalalla kynnyksellä
– Tärkeintä on, että lapset saavat olla mukana ja harrastaa omana itsenään.
Näin toteaa Mari Harju, 9- ja 11-vuotiaiden poikien äiti Kurikan Jalasjärveltä.
Harjun perheen arki pyörii paljon harrastusten ympärillä. Pojat käyvät musiikkiopistossa, pelaavat salibandya ja jalkapalloa sekä kokeilevat monipuolisesti muitakin lajeja.
Talvella pojat halusivat esimerkiksi hiihtokerhoon.
– Kesällä meillä suunnistetaan, ja yleisurheiluakin pojat harrastavat. He ovat aktiivisia ja innostuvat helposti. Sitä yhtä, selvästi tärkeintä lajia ei vielä ole kummallakaan. Tai oikeastaan se vaihtelee kausittain sen mukaan, mikä milloinkin on eniten pinnalla, summaa Mari.
Hän pitää tärkeänä sitä, että lapset liikkuvat ja saavat tutustua moniin vaihtoehtoihin matalalla kynnyksellä.
– Sen ei tarvitse olla tavoitteellista kilpaurheilua, vaan tärkeintä on harrastusporukka, johon kuulutaan. Täällä on aina ollut todella hyvät mahdollisuudet harrastamiseen, myös silloin kun itse olimme lapsia Jalasjärvellä.
Juha ja Mari palasivat tuttuihin kotimaisemiin opintojen jälkeen, Mari lääkäriksi ja Juha luokanopettajaksi. Lasten kanssa on ollut helppoa sujahtaa mukaan monenlaiseen aktiviteettiin.
– Kummankin pojan kanssa käytiin vauvamuskarissa, ja muskari jatkui myös leikki-ikäisenä, kunnes Vilho totesi, ettei se enää kiinnosta. Musiikkiopiston käytävällä kysyin sitten sello-opettaja Esa Korjalta suosituksia Vilholle. Hän näytti pojalle selloa. Ajattelin viisivuotiaan olevan liian pieni sellonsoittajaksi, mutta siitä se alkoi.
Veljen vanavedessä myös Iisakki halusi oman soittimen. Hän viehättyi lyömäsoittimista, erityisesti patarummuista.
– Hän oli niin pieni, että juuri ja juuri sai kiivettyä korkealle tuolille paukuttelemaan patarumpuja. Suhde soittimiin on säilynyt ja nykyään hän yltää jo paremmin soittamaan, äiti hymyilee.
Harrastuspaikat lähellä
Musiikkiopiston tunnit pidetään osin iltapäiväaikaan, jolloin vanhemmat ovat vielä töissä. Mummasta onkin tullut tärkeä hovikuski varsinkin sellon kanssa kulkevalle Vilholle.
Iltatreenikuljetukset hoituvat vanhempien kyydissä sekä yhteistyössä harrastuskavereiden perheiden kanssa. Kesäaikana veljekset hyppäävät pyöriensä selkään ja polkevat pelikentille.
– Asumme tässä kirkonkylällä, jossa harrastuspaikat ovat lähellä.
Innostava ja kannustava ilmapiiri
Innostavat ja kannustavat valmentajat, ohjaajat ja opettajat ovat Marin mielestä kaiken a ja o, kun lapsi hakee mieluista lajia.
– Se, että molemmat tykkäävät joukkuepelaamisesta, kyllä siinä on valmentajilla iso vaikutus. Pienempien lasten joukkueissa huomioidaan hienosti se, että jokaisella on mahdollisuus olla mukana omalla tasollaan ja omana itsenään. Ei tarvitse olla mikään superjalkapallotähti.
Jalkapallojoukkueisiin Harjun poikien tiet kulkivat pallokerhon kautta. Salibandyn pelaamiseen taas syttyi kipinä perhesählyssä, jossa lapset höntsäilivät vanhempiensa kanssa.
Mari on mukana Jalasjärven Jalaksen toiminnassa. Hän itse on jatkanut lapsena alkanutta kuorolauluharrastustaan, ja on löytänyt aikuisena myös suunnistuksen ihanuuden. Toisen äidin kanssa hän vetää lasten suunnistuskoulua ja on mukana kehittämässä Jalaksen Sporttikerhoa, monipuolista matalan kynnyksen liikuntakerhoa 6-8-vuotiaille.
Juhallakin on juuret monipuolisessa liikkumisessa ja eri lajien harrastamisessa. Nykyään hän höntsäilee eri lajien parissa ja viihtyy huoltojoukoissa ja toimitsijana, lajissa kuin lajissa.
Koko Kurikan tarjonta käytössä
Mari ja Juha ovat mielissään siitä, ettei vanhoilla kuntarajoilla ole merkitystä, vaan koko kaupungin tarjoamaa harrastusvalikoimaa on helppo hyödyntää.
– Täältä Jalasjärveltä käydään Kurikassa harrastamassa ja päinvastoin, eikä Jurvaankaan ole pitkä matka.
